KULISSIEN TAKANA

Halusin aina tulla leipuri-kondiittoriksi. 

Pitkään haaveilin avata kulissit ja kertoa omasta polusta konditoriataiteeseen ja näin edelleen yrittäjyyteen. 

Nimeni on Tatiana, lyhyesti Tanja. Olen kotoisin Uzbekistanista, Samarkandin historiallisesta kaupungista. Olen vähän yli 50-vuotias ja asun Suomessa noin 20 vuotta, Espoossa 4 vuotta. 

Vielä pikkutyttönä minulla oli iso kiinnostus leivontaan. Tykätyimmät aineet koulussa olivat kotitalous ja kuvaamataito. Kaverin kanssa etsimme mielenkiintoisia reseptejä lehdistä, kokeiltiin kaikkea. Jotkut yritykset menivät tietenkin pieleen, mutta tehtiin myös hyvää tulosta. Kakut ja pullat onnistuivat hienosti ja näin juhlapöydän makea tarjoilu oli minun tehtäväni. Tästä huolimatta ammatinvalintani osui matemaattisiin taitoihin ja niin lähdin opiskelemaan matematiikkaa Samarkandin yliopistossa. Työskentelin erilaisissa paikoissa ja kun asuin jo Suomessa opiskelin muutaman ammatin valmiiksi. Kuitenkin oli koko ajan sellainen tunne, että olen väärässä paikassa - väsyin nopeasti toimistoarjesta, työ tuntui tylsältä ja yksipuoliselta. Minussa oli voimakas taiteellinen energia, joka halusi päästä ulos. Kuitenkin, koko tämän ajan pidin jatkuvasti yllä harrastustani, tutkin konditoriataidetta niin paljon kuin se oli mahdollista. Aluksi vanhoista kirjoista, myöhemmin internetistä. Jokaisen uuden kakun myötä minun piti selittää, miksi en ole ammattimainen leipuri-kondiittori. 

Kaikki alkoi ylioppilasjuhlista. Koska lähipiirini tiesi, että teen herkullisia ja hyvännäköisiä kakkuja ja näin sain kaksi tilausta kavereiltani ylioppilasjuhliin. Tämän jälkeen en edes huomannut kuinka puskaradiopyörä lähti käyntiin. Siihen aikaan päätin osallistua iltapainotteiseen Konditoria- ja erikoistuotteiden valmistus-koulutukseen Tampereen seudun ammattiopistossa, päivällä olin töissä kahvilan keittiössä. Rakastuin oppimisprosessiin, ammattilaiseen keittiöön, jopa stressitilanteisiin, täydelliseen puhtauteen ja valkoisiin kokkitakkeihin. Minun piti olla kuitenkin varma siitä, ettei intohimo katoa, kun pääsen yrittämisen maailmaan. Tein päätöksiä hyvin varovasti ja harkitusti koska piti olla varma siitä, että tuotteistani olisi kysyntää. Kokeilin myyntiä ja markkinointia osallistumalla kahdesti ravintolapäiviin. Ensiksi Akaassa ja sitten Espoossa. Ravintolapäivien tulokset antoivat käsityksen kannattavista ja suosituimmista konditoriatuotteista. Näin kokemusten pohjalta sain paljon tietoa siitä, mitä voisin tarjota erilaisille asiakasryhmille, miten voisin parantaa nykyisiä tuotteita ja tuoda uusia lisää. Molempien alueiden tulokset yllättivät. Jälkeenpäin kerättiin palautteita. Lähialueen asukkaat kaipasivat sellaisia herkkutuotteita, joita ei saa alueen leipomosta eikä kaupasta. 

Loppujen lopuksi perustin oman yrityksen - kotileipomo, joka on rekisteröity elintarvikehuoneistoksi. Perustamisen jälkeen meni melkein kolme vuotta. Rakastan kokeilla uusia tuotteita ja reseptejä. Tärkeintä on rohkea ja avoin asenne uuteen. 

Päivittäin saan positiivista palautetta asiakkailtani - tämä on paras palkinto minun työssäni. Kun työpäiväni päättyy (joskus se saattaa venyä myöhäisiltaan), tunnen itseni täysin tyytyväiseksi. Minusta tämä kertoo siitä, että olen vihdoin omalla paikallani ja teen sitä mitä oikeasti rakastan. Nyt voin vain kiittää itseäni siitä, että joskus päätin kääntää elämäni täysin uuteen suuntaan. Lisäksi, olen erittäin kiitollinen minun perheelleni ja läheisilleni, jotka uskovat minuun ja ovat tukenani. Kiitän myös Teitä, minun rakkaat asiakkaat, Teidän luottamuksesta ja lämpimistä palautteista.